Syksyllä 2018 perustetulla Lappeenranta Razorbacksillä on ensimmäinen kokonainen toimintavuosi takanaan. Mennyt vuosi oli enemmän tai vähemmän opettelua niin pelaajistolle kuin taustatekijöillekin, mutta kuinka tahti muuttuu, kun joukkue lähtee koettamaan taitojaan II-divisioonaan? Pidimme pienen keskustelutuokion ja selvitimme, missä mennään tammikuussa 2020. Paikalla olivat seuran puheenjohtajan Joel Soinisen lisäksi hallituksen jäsenet Janne Nordman, Marja Mattinen ja Jouko Puustinen.
Razorbacks on ollut koossa nyt reilun vuoden ja yksi pelattu kausikin on takana. Kuinka homma on lähtenyt pyörimään?
JS: Homma on lähtenyt minun mielestäni käyntiin erittäin hyvin. Olemme vuoden aikana kasvaneet parin henkilön harjoitusvahvuudesta reilun kahdenkymmenen pelaajan joukkueeksi, itse asiassa ensi kesän joukkueeseen on varmuudella ilmoittautunut jo 22 pelaajaa. Myös taustaryhmää olemme saaneet kehitettyä ja pystyneet jakamaan hallituksen jäsenillekin eri rooleja aina ottelutapahtuman järjestäjästä logistiikkavastaavaan ja sen sellaiseen.
Päävalmentajataso vielä puuttuu, mutta muuten olemme saaneet ryhmään lisää tekijöitä (apuvalmentaja Tomi Almgren ja Tomi Nieminen), eli ihan hyvältä näyttää silläkin saralla. Paletti alkaa muodostua.
Jenkkifutista on pelattu Lappeenrannassa aikaisemminkin (LAJK, Rajaritarit) ja yliopistollakin on omaa toimintaa (Lappeenranta Wildmen). Kuinka helppoa tällaisen hieman erikoisemman urheilulajin seuran on lähteä rakentamaan toimintaansa ja löytää siihen sponsoreita ja tekijöitä ylipäätään?
JS: Aikaisemminhan sponsorimenot saattoi vähentää verotuksessa, mutta kuvioiden muuttuminen on tehnyt siitä vähän hankalampaa. Lappeenrannassa on kuitenkin aika iso urheilupaletti ja samoista rahoista kilpailee aika moni seura. Koska me olemme ihan uusi tulija tälle kentälle, on ymmärrettävää, ettei kaikilla firmoilla riitä rahkeita meidän tueksemme. Ihan hyvin olemme kuitenkin saaneet tukijoita. Eikä meidän sponsoroimisessamme ole kyse mistään isoista summista, vaan ihan pienetkin tuet auttavat meitä todella paljon. Eikä kaiken kompensaation tarvitse suinkaan olla rahallista, vaan muutkin keinot käyvät. Me puolestamme pyrimme antamaan yrityksille taattua näkyvyyttä peleissä, somessa ja muissa kanavissa.
Myös pelaajien saaminen on tällaisessa lajissa vaativaa. Olemme yrittäneet järjestää peruskursseja ja aloituspaketteja, mutta ne eivät ole olleet kovinkaan suosittuja. Vastapainoksi suullinen viestinvälitys on toiminut todella hyvin ja olemme saaneet Maasotakoululta hirvittävän hyvin harrastajia. Kiitos siis Maaskille!
JP: Viidakkorumpu toimii kaikkein parhaiten. On paljon helpompaa lähteä mukaan, kun kaveri on jo valmiiksi sisällä toiminnassa.
MM: Jenkkifutis on lajina myös sen verran tuntematon tällä kulmakunnalla, ettei sen pariin osaa välttämättä edes hakeutua. Kyseessä on kuitenkin matalan kynnyksen seura, jonka mukaan voi harrastajaksi heittäytyä, vaikka ei mikään pro olisikaan. Tyttäreni on treenannut miesten mukana, mikä on hyvä osoitus lajin mukautuvuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.
Yksi Razorbacksin tavoitteista on saada naisille oma joukkue. Onko asia edennyt näin ensimmäisen vuoden aikana?
JS: Ei oikeastaan. Toivomme, että naiset innostuisivat tulemaan mukaan. Seuran toiminta ei ole kuitenkaan niin isomuotoista, että voisimme eriyttää treenejä, voi olla kynnyskysymys lähteäkö miesten kanssa harjoittelemaan samaan aikaan. Tällä hetkellä esimerkiksi oman harjoitusvuoron varaaminen ei ole valitettavasti kannattavaa. Kiinnostusta on kuitenkin ollut, joten toivottavasti saisimme jään rikottua ja mahdollisimman paljon myös naisia mukaan toimintaan.
MM: Naisilla on varmasti myös sellaista arkuutta lähteä mukaan, kun vastaavanlaista ei ole aiemmin ollut. Rohkeus lähteä mukaan puuttuu, vaikka laji itsessään kiinnostaisikin.
Jenkkifutista pidetään jääkiekon ohella kenties kaikkein loukkaantumisherkimpänä lajina. Mitä mieltä aktiiveina olette tästä olettamuksesta, onko siinä mitään perää?
JP: Enemmän sählyssä polvia ja nilkkoja menee, varmaan jokaisella sen lajin pelaajalla ovat polvet ja nilkat pyörähtäneet.
JS: Kaikki palloilulajit ovat vaarallisia polville ja nilkoille. Meillä tietysti riski kasvaa siinä, että äkillisen kääntymisen tai pyörähtämisen yhteydessä rysähtää 300 kiloa massaa päälle. Paljon on toki puhuttu myös päävammoista, mutta meidän tasollamme vauhti ei ole sitä luokkaa, että niistä kannattaisi tai tarvitsi huolehtia. Itse en ole oman peliurani aikana kuullut, että kenenkään olisi pitänyt lopettaa pelaamista päävamman takia. Kaikissa kontaktilajeissa, joissa pään ja niskan alueelle kohdistuu osumia on aina omat riskinsä.
Vanhempien ei siis kannata olla huolissaan, jos nuoriso ilmoittaa kotona haluavansa kokeilla jenkkifutista?
JS: Ei kannata, hyvä harrastus on kyseessä. Sitä paitsi laji sopii kaikille ja kaiken kokoisille isoista pelaajista pienimpiin. Jos kontaktia kuitenkin pelkää, lajin voi aloittaa myös lippupalloa pelaamalla, jossa kontaktia ei ole.
Paljonko yksi kausi maksaa aloittelijalle Razorbacksissä?
JS: Vuosimaksu on 540 euroa ja se voidaan maksaa sovituissa osissa. Hintaan sisältyvät lajitreenit fysiikkavalmennuksineen. Fysiikkavalmentajalla on kaiken lisäksi oma sali, jossa voi käydä treenaamassa niin paljon kuin haluaa edulliseen hintaan. Lisäksi yhdistyksen jäsenmaksu on 50 euroa, mutta sitä ei tarvitse maksaa kuin kerran, sillä jäsenyys on elinikäinen.
Varustepuoli riippuu pitkälti pelaajasta itsestään, blingiä on myynnissä kustomoiduista hammassuojista nappulakenkiin asti. Käytettyjä varusteita löytyy paljon, jo viidelläkympillä voi saada hyväkuntoiset hartiasuojat. Kypärä kannattaa ostaa uutena ja sillä pelaa helposti sen kymmenen vuotta, kunhan sitä ei hankaa asfalttiin tai heittele seinään.
Vakuutus on oma asiansa. Lajiliitto tarjoaa omaa pakettiaan, mutta jotkut vakuutusyhtiöt eivät suostu edes vakuuttamaan jenkkifutiksen pelaajia. Myös liiton lisenssi maksaa, mutta niinhän se on joka lajissa.
JP: Kypärän voi ostaa myös uudehkona, niissä hinnat putoavat nopeasti. Uutena ostettuna hinta voi olla 400 euroa, mutta vuoden vanhan saa jo melkein puoleen hintaan. Parilla sadalla eurolla saa kyllä muun varustesetin ja vieläpä ihan hyväkuntoisena. Kokonaisuutena jenkkifutis on yllättävän halpa laji moneen muuhun lajiin nähden.
MM: On hyvä myös muistaa, että ensikertalaiset ja aloittelijat saavat lainaksi yhdistyksen ostamia kypäriä ja hartiasuojuksia, eli ensimmäisiin harjoituksiin ei tarvitse tehdä kaikkia hankintoja heti.
Olette mukana urheilutalolla järjestettävillä harrastemessuilla 22. tammikuuta ja lisäksi teillä on lajiin tutustumispäivä 1. helmikuuta Visma Areenalla. Mitä ensikertalaiselle on etenkin jälkimmäisen tapahtuman osalta tarjolla?
JP: Ihan perusjuttuja, yleistä lajiin tutustumista. Uusille pyrimme tarjoamaan vähän kaikkea, pallon kiinniottamisesta pallon kanssa juoksemiseen ja heittämiseen, taklaamiseen ja blokkaamiseen. Sellaiset, jotka ovat aiemmin jo pelanneet, menevät oletetuille pelipaikoilleen. Lopussa voidaan tehdä jotain yhdessä.
Razorbacks lähtee ensi kaudeksi II-divisioonaan. Mitä odotuksia tulevalle kesälle on asetettu?
JP: Pärjäämäänhän sitä aina lähdetään, uutena seurana odotukset eivät ihan suuren suuret voi olla.
Mitä tuleva kausi vaatii? Tietysti paljon pelaajia, mutta varmasti myös lisää taustahenkilöitä, -työtä ja rahaa?
JP: Valmennus olisi kova sana, se edesauttaisi tulevia pelejä todella paljon. Kun on harjoiteltu talvi kovaa, olisi etu, että löytyisi sellaisia henkilöitä, jotka pystyisivät viemään asiaa eteenpäin ja auttamaan peleissä.
JS: Tässä lajissa korostuu juuri valmennuksen tärkeys, koska pelissä tapahtuu valtavasti asioita. Usean valmentajan apu helpottaisi pelistrategian luomista. Viime kesänä meillä ei ollut sivurajalla ketään ja annoimme sen vuoksi turhan paljon jaardeja vastustajalle eteen. Keskusteluja on tällä hetkellä käynnissä, että saisimme paikkakunnan vanhoja tekijöitä mukaan.
Talkooväkeä olisi mukava saada reilusti mukaan. Mitä enemmän on käsipareja auttamassa sitä parempia ja viihdyttävämpiä ottelutapahtumia katsojille saadaan järjestettyä tulevana kesänä, toivottavasti, Kimpisen kentällä Lappeenrannassa.
Ei meillä mitään suuria tavoitteita ensi kaudelle pelillisesti ole, pari voittoa jos onnistuisimme nappaamaan ja pystyisimme pitämään maalisuhteen mahdollisimman lähellä nollaa, eli emme ajautuisi heittopussiksi. Kesän jälkeen on tullut kiitettävän paljon uutta porukkaa harrastamaan ja on hyvä muistaa, että tuleva kausi on monelle meistä ihan ensimmäinen. Eikä viime vuonna pelaamamme 7 vs. 7 kuitenkaan vastaa normaalia jenkkifutista, joten senkin suhteen tilanne alkaa ikään kuin alusta.
Meille tulee kovia joukkueita vastaan. Sellaisia joukkueita, jotka ovat olleet olemassa jo pitkään ja myös sellaisia pelaajia, jotka ovat pelanneet Vaahteraliigaa. Mielenkiintoisin joukkue lohkossamme on Pietari Griffins, josta ei pysty sanomaan yhtään mitään näin etukäteen.
JN: Pietarilaiset ovat kiinnostava ryhmä kentän ulkopuolellakin ja toivottavasti saamme tuohon meidän ensimmäiseen kotiotteluumme sellaista rajaseutukohtaamisen henkeä. Sitä peliä meidän kannattaa rummuttaa heti isosti, jotta saamme kunnolla näkyvyyttä heti sarjan alkuun ja hyvän meiningin niin kentälle kuin katsomoonkin.
Lappeenranta Razorbacks aloittaa II-divisioonan kesäkuussa, mutta joukkue yrittää saada järjestettyä sitä ennen muutaman harjoitusottelun, ettei sarjaan tarvitse lähteä aivan kylmiltään. Pysy kuulolla ja mikäli laji kiinnostaa enemmän, hyppää villisikalauman mukaan!
Kari Glödstaf
20.1.2020